Olispa ihanaa saada aamuisin omaa rauhaa!

Kuva UnSplash

Olen Aamuihminen, isolla A:lla. Tai oikeastaan AAMUIHMINEN, isoilla kirjaimilla. Miten kivaa oliskaan herätä ennen muuta perhettä, juoda rauhassa kahvit, pukea ja meikata rauhassa. Jos olisi sellainen meikkaamista “vaativa” päivä tulossa. Olisi edes hetki sellaista omaa aikaa, ennen aamurumbaa, voi kun olisi ihanaa!

Juttu on vaan se, että ilmeisesti Poika, 6v. on myös aamuihminen. En onnistu nousemaan sängystä niin hiljaa, ettei hän pomppaisi vieteriukon lailla myös ylös. “Kyllä sä voit vielä jäädä pötköttämään” sanon, mutta vastaus on että “en halua”. Poika nukkuu siis meidän välissä. Hän nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta jossain vaiheessa yöllä kömpii meidän väliin. Eikä se ole ongelma, kukaan ei jaksa lähteä häntä palauttamaan omaan sänkyynsä.

Vaikka Poika nukkuisikin omassa sängyssä koko yön, mikä tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa, ei hän silti nuku pitkään sen jälkeen kun mä oon noussut. Eli hyvästi rauhalliset omat aamuhetket.

On vaikea totuttaa Poika pois siitä tavasta, että hän saa heti jotain syötävää eteensä. Hän istuu sohvannurkkaan, avaa tv:n ja komentaa “jotain syötävää”. Eskarissa hän saa varsinaisen aamupalan, joten en keitä hänelle puuroa aamulla. Jotain pientä purtavaa yritän keksiä, kuten rusinat tai kokonainen tomaatti ja välillä ne riittääkin. Useimmiten ei.

Hyvästi rauhalliset omat aamuhetket. “Jotain lisää”, kuuluu komento jos naposteltava ei riitä. Keskeytän oman puuhani; eväiden tekemisen, koululaisen aamupalan laiton, meikkaamisen tai minkä milloinkin, palvellakseni lasta.

Miten ihanaa olisi herätä ennen perhettä, tehdä omia juttuja rauhassa, tehdä lasten aamupalat valmiiksi ja käydä sitten lempeästi herättelemässä heidät.

Miten teidän aamut sujuu?

Tervetuloa takaisin seuraamaan Sesse ja Poika-blogia, tovi onkin vierähtänyt! Vanhoja tekstejä blogin alkuajoilta löytyy täältä ja somessa voit seurata Sesse ja Poika fb-sivua ja ig-tiliä!