"En mä ehkä jaksais" — lapsi saa itse päättää, mitä harrastaa

 

Lapset on löytäneet Just Dance-tanssivideot. Koulussa ja eskarissa tanssitaan älytaulujen kanssa, mutta kotona samat biisit etsitään YuoTubesta. Täällä on veivattu Final Countdownia (obviosly), Starshippiä ja viimeisimpänä Partyrockersia. Parina viikonloppuna lasten serkku on tullut konsolinsa kanssa ja ollaan (lapset on) pelattu ihan autenttista Just Dancea.

Varsinkin Sesse tykkää tanssia muutenkin eri biisien tahtiin ja olen jo pari vuotta yrittänyt ehdottaa, että ilmoittaisin hänet tanssitunneille. Just Dance-innostuksen myötä otin ihan hiljattain asian taas puheeksi. “Ei siä kuitenkaan tanssita tällasia tansseja” kuului kommentti. “Kyllä sellaisiakin tunteja on” vastasin. “Mutta en mä ehkä jaksais. Kun mulla on jo kaksi harrastusta. Ja käynhän mä shufflessa!”

Niinpä, 8-vuotiaalle riittää kaksi harrastusta. Toinen on tosin jäänyt vähemmälle, nimittäin hevosharrastus. Hyvin satunnaisesti varaan paikallisen ponitallin “tallihetken” joka kestää neljä tuntia. Toinen harrastus vie yhden treenikerran viikossa ja shuffle tarkoittaa niitä kertoja kun hän tulee mun mukaan tanssimaan. Meillä on n. kerran viikossa hyvin vapaamuotoiset treenit, jotka sovitaan wa-ryhmässä.

Eskari-ikäisellä Pojalla on yksi harrastus, kerran viikossa, ja se riittää mainiosti. Lapset on nyt siinä iässä, että saavat kokeilla eri harrastuksia ja meillä on onneksi tarjota mahdollisuuksia kokeiluihin. Yritän kysellä lapsilta, mitä he haluaisivat harrastaa ja ilmoitan heidät harrastusryhmiin sen mukaan. Huomaatte varmaan, että en odota heistä tulevan ammattilaisurheilijoita. Haluan, että he tottuvat siihen, että jotain on hyvä harrastaa ja olla aktiivinen.

Harrastuksen ei tarvitse olla liikunnallista, ohjattua tai edes kovin tavoitteellista, kunhan se on hauskaa. Mä en ole koskaan harrastanut mitään kilpailumielessä. Ainoa kilpailu, mihin lapsuudessa olen osallistunut, on, uskokaa tai älkää, kulttuurikilpailut ja “lajina” runonlausunta. Jossain aluekisoissakin oltiin Uudessakaupungissa, kun muistan, että käytiin moikkamassa kisapaikan lähellä asunutta enoani!

Anyway, olin hyvin ylpeä siitä miten lapseni sanoi itse, että ei ehkä jaksaisi, eikä tarvitsekaan! On hyvä oppia tunnistamaan omat rajansa ja sanella itse, mistä tykkää sen sijaan, että me patistettaisi johonkin harrastukseen, vaan siitä syystä että tullakseen hyväksi, täytyy aloittaa ajoissa ja treenata paljon. Mua hirvittää ajatuskin kuskata tuon ikäisiä lapsia johonkin turnauksiin viikonloppuisin, ei kiitos. Tässä artikkelissa päiväkodin työntekijä kertoo miten "On tilanteita, joissa lapsi toistuvasti aamuisin valittaa väsymystään ja kertoo, ettei jaksaisi lähteä taas suoraan päiväkotipäivän jälkeen harjoituksiin." 

Me harrastetaan mielellän viikonloppuisin ihan vaan yhdessäoloa, käydään uimahallissa, jos lapset ehdottaa, ulkoillaan, retkeillään ja geokätköillään, tai askarrellaan, kuten kuvasta näkyy. Tulevana viikonloppuna mennään teatteriin, mikä on superhyvä harrastus ja useamminkin vois käydä!

Mitä ja miten paljon teillä harrastetaan?

Joko olet tsekannut Sesse ja Poika-blogin aiempia julkaisuja? Niitä löytyy täältä ja somessa voit seurata Sesse ja Poika fb-sivua ja ig-tiliä!