Älä piilottele lapsilta alkoholia — tai Jeesusta!

Juhlapyhien kuten joulu, uusi vuosi, pääsiäinen jne. aikoihin herää keskustelu alkoholista lapsiperheessä. Yleisimmät linjaukset tuntuu olevan se, että:

a) jos samassa tilassa on läsnä lapsia, alkoholia ei nautita lainkaan

tai

b) lasten nähden ei juoda lainkaan, mutta lasten nukkuessa voidaan korkata

tai

c) lasten läsnäollessa, voidaan nauttia alkoholia kohtuudella, humaltumatta

Sitten on valitettavasti ne, jotka juovat ja humaltuvat lasten nähden, mutta eivät luonnollisestikaan osallistu keskusteluun.

Meidän perhe on tuota c-kategoriaa, lasten nähden voi nauttia alkoholia, mutta ei humaltua. Alkoholi on aikuisten juoma ja meidän lähipiirissä alkoholia voi nauttia viikonloppuna ja juhlatilanteissa, ruoan kanssa, onnittelumaljoissa, perjantai-iltana tv:tä katsoessa. Alkoholia ei nautita päivittäin, ei aina edes viikottain. Alkoholia ei piilotella, koska pahoin pelkään, että lapsia ja varsinkin nuoria kiehtoo kaikki, mikä on ns. kielletty ja mistä omassa kodissa ei puhuta, mutta muut lapset ja nuoret saattavat puhua.

Ehytin artikkeli kiteyttää asian hyvin:

"Kun tavoitteena on opettaa seuraavalle sukupolvelle tervettä alkoholikulttuuria, ei myöskään alkoholia pidä piilotella. Päinvastoin, se voi herättää lapsessa jopa liiallista kiinnostusta alkoholia kohtaan. Paras keino puhua lasten kanssa alkoholista on lähestyä aihetta avoimesti."

Vähän sama asia Jeesuksen kanssa. On perheitä, joissa juhlapyhien yhteydessä ei voi puhua Jeesuksesta tai Raamatun kertomuksiin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä. En mä tätäkään ihan ymmärrä. Eikö se oo vähän samalla tavalla karhunpalvelus lapsille, jos em. asioista ei voida puhua. Lapset on luonnostaan kiinnostuneita siitä mitä kylillä puhutaan ja jos joku kaveri alkaa kertoa, että joulu on Jeesuksen syntymäpäivä, ja lapsi kuulee tästä ekaa kertaa, niin voisin kuvitella, että tulee hiukan hämmentynyt olo. Ja jos lapsi kotona kysyy, miten asia on ja hälle vastataan tyyliin, että joululla ja Jeesuksella ei ole mitään tekemistä keskenään, niin kuulostaa aika huonolta. En haluaisi olla sen lapsen kengissä. 

Jos ei mennä siihen että mitä mä uskon, niin sen verran meidän perheessä luotetaan opetusalan ammattilaisiin, että lapseni osallistuvat koulun uskonnonopetukseen. En näe siinä mitään pahaa, kunhan me vanhemmat ollaan valmiita siihen, että lasten kanssa keskustellaan heitä askarruttavista asioista ikätasoon sopivalla tavalla. Kunhan tuosta sitten kasvavat, voidaan perustella tarkemmin omat uskomuksemme ja antaa heidän muodostaa oma käsityksensä asioista. Olennaista on että heillä on riittävästi tietoa tarjolla.

Blogia voi seurata FB:ssa ja instassa <3