Tekstit

Älä piilottele lapsilta alkoholia — tai Jeesusta!

Juhlapyhien kuten joulu, uusi vuosi, pääsiäinen jne. aikoihin herää keskustelu alkoholista lapsiperheessä. Yleisimmät linjaukset tuntuu olevan se, että: a) jos samassa tilassa on läsnä lapsia, alkoholia ei nautita lainkaan tai b) lasten nähden ei juoda lainkaan, mutta lasten nukkuessa voidaan korkata tai c) lasten läsnäollessa, voidaan nauttia alkoholia kohtuudella, humaltumatta Sitten on valitettavasti ne, jotka juovat ja humaltuvat lasten nähden, mutta eivät luonnollisestikaan osallistu keskusteluun. Meidän perhe on tuota c-kategoriaa, lasten nähden voi nauttia alkoholia, mutta ei humaltua. Alkoholi on aikuisten juoma ja meidän lähipiirissä alkoholia voi nauttia viikonloppuna ja juhlatilanteissa, ruoan kanssa, onnittelumaljoissa, perjantai-iltana tv:tä katsoessa. Alkoholia ei nautita päivittäin, ei aina edes viikottain. Alkoholia ei piilotella, koska pahoin pelkään, että lapsia ja varsinkin nuoria kiehtoo kaikki, mikä on ns. kielletty ja mistä omassa kodissa ei puhuta, mutta muut la

Kolme tärkeintä asiaa vanhemmuudessa

Kuva
kuva: UnSplash Sanotaan että “jokainen vanhempi tekee parhaansa”, ja “on paras mahdollinen vanhempi omalle lapselleen”. No mä en usko, että näin on . En usko siksi, että olen kuullut ja lukenut niin monta tarinaa siitä, miten vanhempi kaltoinkohtelee lastaan. Ol en paljon miettinyt sitä, että mitä se vähintään vaatis, että pystyis varmistamaan lapselleen riittävän hyvän lapsuuden ja eväät nuoruuteen ja aikuisuuteen. Päädyin kolmeen kysymykseen: 1. Pystytkö olemaan selvin päin, kun olet vastuussa lasten huolenpidosta? 2. Pystytkö huolehtimaan siitä, että lapsi saa riittävästi ravintoa? 3. Pystytkö huolehtimaan siitä, että lapsi saa hellyyttä, syliä, positiivista huomiota, rakkautta ja halauksia, päivittäin? Jos vastaa kaikkiin kyllä, uskon, että on riittävän hyvä vanhempi? Luulisi, että nämä kolme asiaa ei olisi kovin vaikeita suoriutua. Onhan se tärkeää myös, että huolehtii siitä, että lapsella on riittävä, säänmukainen vaatetus, säännöllinen päivä- ja unirytmi, riittävästi

"En mä ehkä jaksais" — lapsi saa itse päättää, mitä harrastaa

Kuva
  Lapset on löytäneet Just Dance-tanssivideot. Koulussa ja eskarissa tanssitaan älytaulujen kanssa, mutta kotona samat biisit etsitään YuoTubesta. Täällä on veivattu Final Countdownia (obviosly), Starshippiä ja viimeisimpänä Partyrockersia. Parina viikonloppuna lasten serkku on tullut konsolinsa kanssa ja ollaan (lapset on) pelattu ihan autenttista Just Dancea. Varsinkin Sesse tykkää tanssia muutenkin eri biisien tahtiin ja olen jo pari vuotta yrittänyt ehdottaa, että ilmoittaisin hänet tanssitunneille. Just Dance-innostuksen myötä otin ihan hiljattain asian taas puheeksi. “Ei siä kuitenkaan tanssita tällasia tansseja” kuului kommentti. “Kyllä sellaisiakin tunteja on” vastasin. “Mutta en mä ehkä jaksais. Kun mulla on jo kaksi harrastusta. Ja käynhän mä shufflessa!” Niinpä, 8-vuotiaalle riittää kaksi harrastusta. Toinen on tosin jäänyt vähemmälle, nimittäin hevosharrastus. Hyvin satunnaisesti varaan paikallisen ponitallin “tallihetken” joka kestää neljä tuntia. Toinen harrastus vie y

Olispa ihanaa saada aamuisin omaa rauhaa!

Kuva
Kuva UnSplash Olen Aamuihminen, isolla A:lla. Tai oikeastaan AAMUIHMINEN, isoilla kirjaimilla. Miten kivaa oliskaan herätä ennen muuta perhettä, juoda rauhassa kahvit, pukea ja meikata rauhassa. Jos olisi sellainen meikkaamista “vaativa” päivä tulossa. Olisi edes hetki sellaista omaa aikaa, ennen aamurumbaa, voi kun olisi ihanaa! Juttu on vaan se, että ilmeisesti Poika, 6v. on myös aamuihminen. En onnistu nousemaan sängystä niin hiljaa, ettei hän pomppaisi vieteriukon lailla myös ylös. “Kyllä sä voit vielä jäädä pötköttämään” sanon, mutta vastaus on että “en halua”. Poika nukkuu siis meidän välissä. Hän nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta jossain vaiheessa yöllä kömpii meidän väliin. Eikä se ole ongelma, kukaan ei jaksa lähteä häntä palauttamaan omaan sänkyynsä. Vaikka Poika nukkuisikin omassa sängyssä koko yön, mikä tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa, ei hän silti nuku pitkään sen jälkeen kun mä oon noussut. Eli hyvästi rauhalliset omat aamuhetket. On vaikea totuttaa Poika pois sii

Lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kokotaulukot

Montakohan kertaa oon Googlannut, että minkä kokoiset sukset minkäkin pituiselle lapselle pitää olla? Tai polkupyörän kokoa? Olen tallentanut screenshotteina tiedot, mutta missähän ne screenshotit on? Pitäis olla joku paikka missä noi kaikki tiedot olis yhdellä sivulla...kuten tää mun blogi 😂 Googlasin siis vielä kerran ja kokosin kokotaulukot tähän, vassokuu, jos joku muukin hyötyy näistä: LASTEN SUKSET JA SAUVAT Lapsen pituus (cm) Lasten suksien pituus (cm) Sauvojen pituus (cm) 90 90 70 100 100 75 110 110 80 115 120 85 120 130 90 125 140 95 130 140-150 100 135 145-155 105 https://www.intersport.fi/fi/laji/hiihto/hiihtovinkit/lasten-suksien-pituus-ja-valinta/ LASTEN POLKUPYÖRÄT

Paluu kohti normaalia arkea on helpottavaa – mutta myös vähän pelottavaa!

Kuva
Poikkeusarki muuttuu askel askeleelta kohti jotain, mitä ehkä joskus voidaan kutsua normaaliksi. Meidän perheen arjessa ensimmäinen askel otetaan ensi viikolla kun Sesse palaa eskariin vielä kahdeksaksi päiväksi. Sen jälkeen lapset jatkavat päivähoidossa kesäkuun ajan, osa-aikaisesti. Minä jatkan etätöitä kotoa käsin, mutta lasten ollessa hoidossa, on minun mahdollista edes hetkeksi piipahtaa kodin ulkopuolelle, tavata työkavereita, käydä ehkä lounaalla. Luultavasti lapset olisivat palanneet hoitoon ja eskariin jo aikaisemmin ellen olisi saanut lastenhoitoapua, sillä useamman viikottaisen etäpalaverin hoitaminen olisi mun mittapuulla ollut mahdottomuus. Yritin pariin otteeseen, laitoin lapsille leffan pyörimään ja varasin heille tarpeeksi syötävää saataville tai lähetin heidät ulos, mutta mun keskittymiskyvyllä, se ei toiminut. Tästä toisenlaisesta arjesta löytyy paljon hyvää ja positiivista , mutta onhan tätä kestänyt sen verran kauan, että se ei voi olla vaikuttamatta jo negatiivi

Korona-arjesta voisi monta positiivista asiaa jäädä normiarkeenkin!

Monenlaisia tekstejä vilahtelee siitä, miten tämä aika on silmiä avaavaa ja muuttaa ihmisten arvoja ja päämääriä elämässä. Mä ajattelin aluksi, että ei tää meidän arkea juurikaan muuta, ollaan melko paljon yhdessä muutenkin, eikä arki-illat kuljetuksineen kulu harrastuksissa tai viikonloput reissuissa. Olin väärässä! Olen kuulemma muuttunut rennommaksi, kun ei tarvitse säntäillä joka paikkaan. Mä taas väitän että olen rennompi, koska tuo toinen meillä asuva aikuinen on ottanut aiempaa enemmän vastuuta lasten kanssa puuhailusta. Positiivista on se ettei aamulla ole kiire pukea ja lähteä ovesta pihalle, kuskata yksi päiväkotiin ja toinen eskariin, sitten jatkaa matkaa toimistolle. On aikaa halailla ja huomioida lapsia enemmän, aikaa ei kulu omiin asuvalintoihin tai ehostamiseen. Toivon että lapset muistavat tästä ajasta myös sen että äiti on ollut rennompi, eikä vain sitä että äiti ragee . Aamujen lisäksi jaksan huomioida lapsia enemmän ja useamman kerran päivässä, pitää syliss