Arki etätyöskentelyn aikana menee alta riman - blogissa kolme metodia, jotka saattaa toimia!
Olen tajunnut, että tähän etätyöskentelyyn olisi ehkä voinut
valmistautua hiukan paremmin. Jäin kolmisen viikkoa sitten työskentelemään kotoa
käsin ja samalla otin lapset pois eskarista ja päivähoidosta. Minä, joka rakastan suunnittelua ja organisointia, en
ole suunnitellut etätyöpäiviäni juuri mitenkään. Viikot on menneet go with the
flow-periaatteella ja päivä kerrallaan - tai 30 minuuttia kerrallaan-periaatteella, mutta
paljastan myöhemmin mitä se tarkoittaa.
Ensimmäisinä työpäivinä oli etäpalavereja, joista epäilin
selviytyväni ilman ulkopuolista apua. Pyysin ammatillisessa oppilaitoksessa
etäopiskelevaa siskontyttöäni lastenhoitajaksi, mikä helpotti kummasti asettautumista
uuteen tilanteeseen. Tässä kohtaa kaikkea ei siis edes tarvinnut ajatella ja
suunnitella millilleen valmiiksi.
Yhden ainoan kerran olen tehnyt suunnitelman seuraavalle
päivälle, sillä sille päivälle en ollut pyytänyt lastenhoitoapua ja tiedossa oli kaksi
etäpalaveria. A4:lle rustasin kellonajat ja aktiviteetit, mitä toivoin
lasten puuhailevan. Piirsin haparoivat symbolit kuvaamaan ruokailuja ja
ulkoilua sekä vielä Isäihmisen kohtaan ”klo 16 Isä tulee kotiin”. - Ei toi ees
oo iskän näköinen! oli kommentti. No, en ole väittänytkään olevani van Gogh.
Etätyöskentelyn ja lastenhoidon yhdistäminen on pakottanut
keksimään jokseenkin luovia menetelmiä työpäivistä selviytymiseen. Tähän
mennessä olen kehittänyt kolme metodia, joista yksi on Munakellometodi. Ensin
varmistan, että lapsilla on sillä hetkellä järkevää puuhaa ja margariini on
siirretty jääkaapin alahyllylle, jotta Sesse saa tarvittaessa tehtyä molemmille
voileivät. Sitten kerron, että äitin on aloitettava työt ja laitan munakellon
soimaan puolen tunnin päähän. Selitän, että tuon puolen tunnin aikana ei saa
häiritä ja äiti tulee heti kun kello pirisee.
Metodi toimii vaihtelevasti. On ollut päiviä jolloin saan pidennettyä
munakellon aikaa 45 minuuttiin, kun lapsilla on kivat leikit käynnissä. On myös
ollut päiviä jolloin 30 minuuttia on lapsille liikaa, eikä auta vaikka huutaa työhuoneen oven läpi, että äiti tulee kun kello alkaa soida. Luojan kiitos kuitenkin on työhuone, josta saa oven suljettua.
Toinen metodi on Ensin ulkoilu, sitten tabletti-metodi.
Lasten ruutuajat venyy ja paukkuu helposti tässä arjessa, joten päätin rajoittaa
tabletin ja tv:n katselua niin, että aamupäivän piirrettyjen ja tabletti-ajan
jälkeen ruudut laitetaan kiinni. Niitä ei sitten avata, ennen kuin on ulkoiltu.
Viikonloppuna ollaan kiinnitetty ulkoiluun vielä erityisesti huomiota ja otettu
käyttöön geokätköily ja Pokemon Go.
Kolmas metodi on Kunhan pysyvät hengissä-metodi. Ensisijaisesti yritän pitää huolen edellä mainituista ulkoiluista sekä säännöllisistä ruokailuista. Tarkoitan L U K U I S I S T A ruokailuista – aamupala, välipala, huikopala, lounas,
väli-iltapäiväpala, herranjestas noi mukulat syö - eivät ainakaan nälkään
kuole! Eskari-tehtäviä on tehty ja päiväkodista tulleita puuhavinkkejä
käytetty melko minimaalisesti tänä aikana. Touhuavat kyllä kaikenlaista, ainakin siitä päätellen, että saavat niin kodin kuin pihan näyttämään pyörremyrskyn jäljiltä, mutta Kunhan pysyvät hengissä.
Vielä pitäisi kehitellä Kunhan pysyisin järjissäni - metodi.
Huumorilla yritän selviytyä vastaan tulevista hermoja kiristävistä tilanteista, kuten siitä, miten sadepäivänä lapset keksivät ”pestä” ikkunoita kuralla. Olin jo kieltänyt ovikellon turhan pimputtamisen ja kuistin kaiteen päälle kiipeämisen, mutta en siis kyseistä hommaa.
Aina ei totaalista kilahtamista pysty estämään, mutta siihen Sesse toteaa hyvin
lakoniseen sävyyn, että ”mitä sä äiti ny rageet”. Yritä siinä sitten pysyä
vakavana.
Miten teillä arki on sujunut poikkeustilanteen aikana? Miten saatte etätyöskentelyn toimimaan, kun lapset ovat samaan aikaan kotona?
Kommentit
Lähetä kommentti